Aatellisuus ja vakaumus kadoksissa

21.03.2019

Aatellisuus ja vakaumus kadoksissa

Väittäisin, että aatteellinen pohja on kadonnut yhteiskunnallisesta päätöksenteosta. Yksittäinen ehdokas vastustaa guggenheimiä tai kaikkea yleensä. Kuorrutuksena kyseenalainen lakihanke ja siltarumpu peräkylään. Aate ja vakaumus ovat jääneet menneitten puoluekokousten pölyttyneisiin pöytäkirjoihin. Yhtä asiaa ei ole unohdettu. Rahaa on ohjattava omalle kannattajakunnalle.

Ahneet liittoutuvat ja yksinkertaisella enemmistöllä aletaan määritellä "jakovaraa". Onko eturyhmäajattelu ajanut tiensä päähän? Yhteiskuntamme ajautuminen taloudelliseen- ja sosiaaliseen kriisiin vahvistaa käsitystä. Ahneiden pidot alkavat olla rääppiäisissä, kakusta ei ole murustakaan jäljellä ja ulosottomies kolistelee ovea.

Miten tähän on päädytty? Äänestämättä jättäminen on järjetön tapa protestoida. Kolmasosaa väestöstä edustavat päättävät yhteiskunnan asioista. Mikäli kansalaiset eivät käytä näissä vaaleissa heille kuuluvaa valtaansa, joku muu kyllä käyttää ja rakentaa uuden uljaan Euroopan, missä meiltä ei kysytä yhtään mitään.

Kansanedustajan tärkein tehtävä on rakentaa tulevaisuutta ja edustajalla on oltava näkemys siitä, millaiseen yhteiskuntaan pyritään. Tulevaisuuden yhteiskunnassa on oikeudenmukaisuuden toteuduttava. Köyhyys ei ole oikeudenmukaista, mutta eivät rangaistusluonteiset raippaverot paremmin toimeentuleville ole sen kohtuullisempia. Kokonaisuus on nähtävä. Puhutaan hyvinvoinnista ja hyvinvointivaltiosta. Mitä on hyvinvointi?

Mielestäni kaikenlaiset vempaimet, jotka päätyvät lähiaikoina romuliikkeen jätekasaan, eivät edusta ihmisarvoista elämää. Tärkeämpää on työ, turvallisuus ja huolehtiminen kaikista kansalaisista. Ei pidä tyytyä kantamaan tiiliä, ei pelkästään muuraamaan seinää, vaan rakennetaan katedraalia.